|
Kansallispuisto
Vuotoksen soille
Teksti ja
kuvat: Tapani Niemi, Pertti Rovamo
Motto:
Viisas sijoittaa
alkuperäiseen luontoon ja hiljaisuuteen. Niiden valmistus on lopetettu.
Itä-Lappi on kokenut
jo viisi teollista katastrofia peräkkäin ja Kemijärven
tehdas lopetti vappuna. Päättäjät eivät
kertaakaan ole kritikoineet huonoa elinkeinopolitiikkaa vaan nostavat
aina Vuotoksen altaan esiin patenttiratkaisuna joka ongelmaan. He
eivät halua etsiä ratkaisua matkailusta tai luovasta
taloudesta, vaikka luonto, vanha eräkulttuuri ja uusmedia
tarjoavat loistavat mahdollisuudet vaihtoehtoiselle kehitykselle.
Valitettavasti Itä-Lappi
on matkailun kehitysaluetta ja Vuotoksen ikuinen epävarmuus
estää alueen kehittämistä. Vuotoksen
kansallispuisto ja kulttuurihistoriallinen opastuskeskus tarjoaisivat
nykyaikaisen vaihtoehdon, joka tukee alueen uusia elinkeinoja ja
imagoa.
Matkailu on Lapin
elinkeinoista ainoa, joka kasvaa koko ajan. Menestyvät
matkailukeskukset sijaitsevat usein kansallispuistojen
lähellä, koska juuri ne luovat alueelle vetovoimaa.
"Kansallispuiston status muodostaa rekisteröidyn
tavaramerkin niin yrittäjälle kuin matkailijallekin. Se
nostaa alueen arvostusta ja näkyvyyttä", sanoo Oulun
yliopiston maantieteen professori Jarkko Saarinen.
Kansallispuistojen
matkailullisesta merkityksestä kertoo, että niiden
kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti koko
2000-luvun. Vuonna 2001 kaikissa maamme kansallispuistoissa vieraili
yhteensä noin miljoona ja vuonna 2007 jo 1,7 miljoonaa
matkailijaa.
Länsi-Lapin
matkailuyrittäjät ja päättäjät
ymmärtävät luonnon arvon. Vanhaa Pallas-Ounastunturin
kansallispuistoa laajennettiin äskettäin
Ylläs-Aakenuksen alueella. Uusi Ylläs-Pallastunturin
kansallispuisto on ylivoimaisesti Suomen suosituin luontokohde, jossa
vierailee vuosittain yli 330 000 matkailijaa. Samalla Pallaksen,
Levin ja Ylläksen sekä voimalaitosrakentamiselta
välttyneen Tornionjoen ympärille on rakentunut Lapin
dynaamisin matkailukeskittymä.
Miksi kansallispuisto
Vuotoksen alueelle?
Korkein hallinto-oikeus
päätti 2002, ettei Vuotoksen allasta saa rakentaa.
Valitustiet käytiin läpi ja alue liitettiin Naturaan. Silti
alueen kohtalosta jossitellaan jatkuvasti.
"Kansallispuiston
perustaminen lopettaisi allaspuheet ja poliittisen keinottelun, jota
viritellään yhä uudestaan milloin mistäkin
syystä, tällä kertaa sellutehtaan, ilmastonmuutoksen,
tulvasuojelun ja energiakysymysten näkökulmasta",
sanoo Jarkko Saarinen.
Kansallispuiston perustamisen
tärkein lähtökohta ovat tietenkin alueen luontoarvot.
Oulun yliopiston intendentti Esteri Ohenojan mukaan poliitikot
paljastavat olevansa maallikoita väittäessään,
että samanlaisia jänkiä on muuallakin aivan liikaa.
"Luonto on erilaista eri
puolilla Lappia. Vuotoksen alueella elää runsaasti
uhanalaista ja harvinaista lintu- ja kasvilajistoa. Luonto on
monipuolista ja siksi muukin eliöstö on rikasta. Alueen
luontoarvot tunnetaan tarkalleen. Lintuharrastajat ympäri
maailmaa vaeltavat jo nyt Vuotoksen soilla, koska he näkevät
siellä Lapin linnuston lisäksi Siperian taigan, Vienan,
Kuolan ja Jäämeren lajistoa".
"Vuotoksen suoluonto on
erityisen arvokas, koska sitä ei ole ojitettu eikä
erämaisia jokirantoja ole rakennettu. Vaikka metsiä on
käsitelty, ne kasvavat ja entisöivät itsensä.
Hakkuiden aurausalueet voidaan ennallistaa", kasvitutkija
Ohenoja sanoo. Hän kertoo miettineensä kansallispuistoa
alueelle jo vuonna 1963, jolloin hän alkoi kulkea Vuotoksella.
Biologi Pirkka Aalto
kulkee säännöllisesti Itä-Lapin soilla ja kehuu
Pelkosenniemeä. Se on hiljaisuudessa kehittänyt orastavaa
luontomatkailua. Kunnassa on kuusi lintutornia ja pari muuta kunnan
rajalla. Vuotos-alueella sijaitseva Säynäjäjärvi
kuuluu Suomen ainutlaatuisimpiin lintumatkailukohteisiin.
Pelkosenniemen aapasoiden lintutorneista aukeavat henkeäsalpaavat
maisemat joutsenten, kurkien, metsähanhien ja monien kahlaajien
asuttamille jängille.
"Vuotos-alueen
koivuletoissa, puronvarsikorvissa ja Pyhän tunturilaaksoissa
esiintyvät lähes kaikki ne lajit, jotka ovat tehneet
Kuusamosta kansainvälisesti tunnetun lintumatkailukohteen. Jos
Vuotoksen markkinointia tehostetaan, rakennetaan pitkospuita, tauko-
ja yöpymispaikkoja, Vuotoksesta voi tehdä Kuusamon veroisen
kohteen", sanoo Aalto.
Oulun yliopiston matkailun
tutkija, tohtori Pekka Kauppila kertoo Matkailun
Edistämiskeskukselle tekemässään raportissa 2007,
että matkailukeskus tarvitsee menestyäkseen tunnettuutta,
vetovoimaisia luontokohteita, kulttuuria ja palveluita. Peräti
15 pohjoista kuntaa on luontoarvoiltaan maamme 21 vetovoimaisimman
kohteen joukossa. Yksikään itälappilainen kunta ei
kuulu tuohon joukkoon, mutta voisi kuulua.
Harva luontokohde on saanut
Suomessa niin runsaasti kotimaista ja kansainvälistä
julkisuutta puolen vuosisadan aikana kuin Vuotos. Alueen
perusmarkkinointi on hoitunut tehokkaasti ja Vuotos on syöpynyt
kansalliseen tajuntaan.
Kulttuurin vetovoimassa
yksikään pohjoinen kunta ei pääse
kärkikaartiin, koska rakennetut kulttuurikohteet puuttuvat.
Vanha sompiolainen eräkulttuuri ei rakentanut temppeleitä
eikä katedraaleja. Keminsaamelaiset ja erätalonpojat
tuottivat sen sijaan omintakeisen henkisen perinnön, jota
ylistettiin 1700-luvulla Euroopan hoveissa. Tämä perinne
pitää nostaa näkyväksi. Se kuuluisi muun muassa
perustettavan opastuskeskuksen tehtäviin.
Pekka Kauppilan mielestä
matkailun kehittämisessä tarvitaan myös majoitus-,
ravitsemus- ja liikennepalveluita. Itä-Lapissa
jälkimmäisiä ei voida kehittää, koska valtio
voi koska tahansa muuttaa sääntöjä ja alueen
tulevaisuus on Vuotoksen altaan vuoksi yhtä epävarma kuin
se olisi Putinin Venäjällä.
Kansallispuistosta
töitä paikallisille
"Suomalainen
kansallispuistoajattelu poikkeaa amerikkalaisesta. Kun Yellowstone
perustettiin 1872, se puhdistettiin paikallisista ihmisistä,
taloudesta ja historiasta ja muutettiin ei-paikallisten ihmisten
vierailupaikaksi. Oma kansallispuistoajattelumme perustuu
pitkälti kulttuurihistoriaan, vaikkei sitä sanota suoraan.
Ihmistä ei rajata luonnon ulkopuolelle", professori
Saarinen kertoo.
"Pohjois-Suomen
kansallispuistoissa sallitaan metsästys, kalastus ja poronhoito.
Ihmisen jälkiä ei pidetä pahana, vaan ne kuuluvat
alueen historiaan. Vanhassa erämaassa asui ihmisiä, he
nauttivat sitä, he keräilivät, kalastivat ja
metsästivät. Maamme erämaalaki korostaa
luontaistalouden ja saamelaiskulttuurin merkitystä.
Tämä periaatteellinen lähtökohta lupaa
paikallisille ihmisille paljon töitä toisin kuin yleinen
mielikuva suojelusta", kertoo Saarinen.
Tulevan puiston aluetta
pitää entisöidä ja ennallistaa. Etelä-Suomeen
tehdään uusia suojelualueita paikkoihin, joita on
käytetty intensiivisesti vuosisatoja. Ennallistaminen ja luonnon
hoito toimivat näyteikkunana uudesta asenteesta.
Ennen kuin Vuotoksen
kansallispuisto on parhaimmillaan, metsäaurausten jäljet
pitää peittää, harventaa tiheiköt, raivata
vesakot ja siistiä metsäkoneiden jäljet.
Itä-Lappiin tarvitaan uusi ammattikunta,
maisemayrittäjät Turunmaan saariston tapaan, hoitamaan
maisemointia puistossa ja muualla Itä-Lapissa useaksi
vuosikymmeneksi. Lisäksi jängille pitää rakentaa
pitkospuita ja jokiin melontareittejä. Taukopaikkojen,
autiotupien ja majoituspaikkojen rakentaminen työllistää.
Lapin
ympäristökeskus on entisöinyt perattuja koskia ja
kunnostanut sivujokia ja puroja taimenten kutupaikoiksi.
Työtä pitää jatkaa, sillä metsäojat
ovat tuoneet miljoonia tonneja rapaa ja hiekkaa Kemi- ja sen
sivujokiin ja peittänyt kalojen kutualueita. Samaan aikaan
pitää käynnistää Itä-Lapin
kalastusmatkailuhankkeet, joita on määrätietoisesti
pidetty pimennossa.
Arkeologi Hannu Kotivuori
sanoo, että Vuotoksen alue kuuluu muinaismuistoiltaan Pohjolan
rikkaimpiin. Sieltä riittäisi töitä kaikille
Suomen arkeologeille useiksi vuosiksi. Kaivaukset kannattaa kuitenkin
Museohallinnon talouskriisin vuoksi toteuttaa matkailukaivauksina. Se
tuo kansainvälisiä kulttuurimatkailijoita Itä-Lapin
jängille ja työntekijät maksavat
tekemästään työstä. Parin viikon kaivausten
jälkeen heistä tulee ilmaisia kansainvälisiä jänkälähettiläitä.
Matkailun professori Antti Haahti
esittää toimintamallia, jota sanoo identiteettitaloudeksi. Itä-Lapin
luonto, perinne, kulttuurihistoria ja tarinat valjastetaan
yritystoiminnan ja elämystalouden palvelukseen. Haahden mukaan
näin syntyy positiivinen kierre, joka tukee yrittäjien
omanarvontuntoa ja eheyttää paikallisidentiteettiä.
Sen itälappilaiset ovat viime vuosina menettäneet.
Professori Haahden mallin
vahvuus on, että paikallinen ihminen elää siinä
omalla työllään. Hän ei jää
poliittisten suhdanteiden ja kehitysaluetukien varaan.
Pitkälle jalostetut
ohjelmapalvelut ja elämystuotteet edellyttävät korkeaa
ammattitaitoa. Lapin yliopisto ja ammattikorkeakoulut valmistavat
koko ajan matkailun, liiketalouden, restonomian ja uusmedian
ammattilaisia, joilta puuttuu koulutusta vastaava työ. Siksi
kansallispuistohanke kannattaa toteuttaa osittain koulutusprojektina.
Vuotos ei ole
ensimmäinen ympäristökiista
Itä-Lapin keskus,
Kemijärvi on rämpinyt viime vuosikymmenet katastrofista
toiseen. Ensimmäisenä meni nurin Suomutunturin suureksi
aiottu matkailukeskus 1980-luvulla, sitten arvostettu ja
kansainvälinen hiihtovaatetehdas Torstai Oy ja heti
perään häipyi Orionin lääketehdas. Salcomp
muutti Kiinaan ja VR lopetti yöjunayhteydet. Sen kuitenkin
naisten vetämä kansanliike esti. Nyt Stora Enson
sellutehdas lopetti huhtikuussa.
Vuotoksen, itse asiassa
Ylikemijoen ja sen suiston hukuttaminen, jatkaisivat samaa
perinnettä ja veisivät ikiajoiksi Itä-Lapilta
mahdollisuuden kehittää matkailua.
Vuotos ei ole maamme ainoa
voimalaitosrakentamiseen liittynyt kiista. Jos asiat olisivat
kulkeneet aavistuksen toisin, Kitkajoen kuuluisat kosket ja hienot
jokivarren kanjonit olisivat kuivillaan ja Kitkan viisaiden muikkujen
kotivedet, Kitkajärvet olisivat laaja säännöstelyallas.
Kiista oli myös
siinä suhteessa samankaltainen Vuotoksen kanssa, että se
kesti pitkään ennen kuin paikallinen väki ymmärsi
etunsa.
Nyt Kitkajoen kosket kuuluvat
Oulangan kansallispuistoon. Niiden matkailullista merkitystä
Kuusamossa ei tietystikään kannata ajatella erillisenä
kohteena. Oulanka- ja Kitkajoki sekä Suomen suosituin
retkeilyreitti, Karhunkierros, ovat tiiviisti sidoksissa viereiseen
Rukan alueeseen.
Oulangan kansallispuisto oli
vuonna 2007 maamme toiseksi suosituin kansallispuisto. Siellä
vieraili 185 000 retkeilijää. Tällä hetkellä
varmastikaan kukaan kuusamolainen ei antaisi valjastaa arvokkaita
koskiaan. Kuusamossa on toki merkittävää teollisuutta,
mutta matkailu on ilman muuta kunnan elinkeinoelämän
tärkeä kivijalta.
Kolilla käytiin
1980-luvun lopulla myös repivä riita kansallispuiston
perustamisesta. Osa paikallisesta väestä näki puiston
Kolin museoimiseksi. Puisto perustettiin 1991 ja sitä
laajennettiin 1996. Suojelun tarkoitus oli nimenomaan Kolin laelta
aukeavan maiseman suojeleminen jälkipolville. Kolilla suojellaan
kulttuurimaisemaa, ei koskematonta luontoa.
Tänään
jokainen näkee, että Kolin kansallispuiston perustaminen on
merkinnyt alueen vilkasta kehittämistä ja parantanut alueen
ja siellä toimivien yritysten vetovoimaa.
Hieno puistojen verkosto
Jos Vuotoksen puisto
saataisiin aikaan, miten hieno puistojen verkosto Itä-Lappiin
syntyykään? Pohjoisessa erämainen UK-puisto,
Pelkosenniemellä jokikulttuuria ja Aapa-Lappia edustava
Vuotoksen-Kemihaaran puisto ja vieressä tunturiluontoa
esittelevä Pyhä-Luoston kansallispuisto.
Oulun yliopiston intendentti
Esteri Ohenoja pitää puistoverkkoa luonnontieteellisesti
perusteltuna. Perättäisten, eri luontotyyppien
puistoverkosto parantaisi luonnon elinoloja ja monipuolistaisi
matkailun paikallista ohjelmatarjontaa myös
matkailuteollisuudessa, laajenevassa Pyhä-Luoston
tunturikeskuksessa. Itä-Lapin onneksi Pyhä-Luoston
kansallispuisto on jo nyt viidenneksi suosituin 109 500 kävijällään. |
