Etusivu - Esittely ja yhteystiedot - Kirjat - Journalistinen tuotanto - Vanha Lappi -Medialanssi -  Palvelut - Lapin matkailu - Lapin luonto - Vuotoksen kansallispuisto - Politiikka - Arkisto - plogi   Lokan ja Porttipahdan siiat näkevät nälkää Teksti Tapani Niemi, kuvat Tapani Niemi, Jukka Korpivuoma Lokan ja Porttipahdan vaellussiiat näkevät nälkää ja kalakanta kääpiöityy. 1980-luvun lopussa viisivuotias vaellussiika painoi 600-800 grammaa ja tällä hetkellä 200 grammaa. Laihtuvan kalan vastustuskyky heikkenee ja se altistuu kalaloisille. Vuosi sitten altaiden joka toisessa vaellussiiassa esiintyi haukimadon toukkia ja nyt lähes jokaisessa. Jotkut pitävät istutettua peledsiikaa vastustuskykyisempänä kalaloisille. Viimeiset koekalastukset Lokassa ja Porttipahdassa kuitenkin osoittavat, että puolet peledin kannasta kärsii haukimadosta. Lokan ja Porttipahdan kala-aitoista on kehittynyt parissa vuosikymmenessä särkiparatiiseja. Vähäarvoinen ja pienikokoinen kala on syrjäyttänyt siian. Lokan siiat joutavat matokuurille. "Monet vähättelevät ongelmaa, koska kalaloisia esiintyy kaikissa Suomen makeissa vesissä ja ne kuuluvat normaaliin luonnonjärjestykseen", sanoo RKTL:n erikoistutkija Teuvo Niva. "Lokan ja Porttipahdan vaellussiiassa kalaloisia esiintyy niin runsaasti, että se alentaa merkittävästi kalastuselinkeinon kannattavuutta. Jopa kolmasosa kalanfileestä joudutaan heittämään pois. Jotkut kalastajat sanovat tulojensa jopa puoliintuneen." Tutkijat varoittelivat vuosia sitten innokkaimpia tekoaltaiden puolustajia ja poliitikkoja mutta juuri kukaan ei halunnut kuunnella heitä. Nyt moni kalastaja vaihtaa ammattia. Erkki Pyhäjärvi Lokasta ehti kalastaa kymmenen vuotta ennen kuin siirtyi metsäkonehommiin. Hän ei halua muuttaa pois kotiseudultaan. "Ammattikalastajia oli altailla parhaimillaan 30 ja nyt enää kolmasosa. Kalan kääpiöity-minen lisää työtä ja vähentää palkkaa. Käymme jokaisen kalan tarkasti läpi, jottei yhtään huonoa filettä pääse myyntiin", Erkki Pyhäjärvi kertoo. "Laitamme viimeisen toivon haukeen ja ahveneen, joista saa kesäisin hyvän saaliin. Hauet kasvavat pullean leveäselkäisiksi ja painavat kolmesta viiteen kiloon. Eteläsuomalaiset tuntevat hyvän kalan ja pohjoisessakin hauen kunnia ja arvostus palaavat pikku hiljaa." Tekoallas karuuntuu Patoamisvaiheessa altaan pohjasta vapautuu runsaasti ravinteita ja vesistö rehevöityy. Fosforia saattaa olla sata milligrammaa vesilitrassa. 1980-luvulla haukea nousi valtavasti ja 1990-luvulla peledsiikaa. Tekoaltaille kehittyi merkittävää kalateollisuutta. Ajan myötä ravinteet sedimentoituvat pohjaan. Nyt vedessä esiintyy fosforia enää viidesosa alkuvaiheen määrästä. Lokka ja Porttipahta lähestyvät ravinnepitoisuudeltaan Lapin muita vesistöjä. Jukka Korpivuoman mielestä Suomen kaikki "väärinhoidetut" vesistöt kärsivät tekoaltaiden ongelmista.  Ne eivät ole enää kulta-aikojen veroisia kala-aittoja, eikä niistä koskaan tulekaan. Tekoaltaiden rannat kuluvat, kun jokiyhtiö laskee altaan veden talvella alas. Jää painuu alastoman pohjan päälle, maa routaantuu syvältä ja tappaa pohjaeliöt. Paikoin Lokan rannat muistuttavat Inarin kivikoita ja paikoin mutaisia lettosoita. Lokan pohja jätettiin raivaamatta rakennusvaiheessa, ja siksi puuta ja rytöä nousee valtavat määrät pohjasta. Rantoja saa raivata joka kesä ja paikalliset pitävät sitä loputtomana urakkana. Posoaavan turvelautat uivat yhä altaan pinnalla. Ne nousevat ja laskevat. Sitä ei esiinny luonnonjärvissä. Karuuntuvassa vedessä kilpailu kovenee, koska vaellussiika ja särki syövät samaa pohjaeliöstöä. Valikoiva verkkokalastus on kohdistunut lähes pelkästään siikaan, mikä on lisännyt särjen suhteellista osuutta biomassassa ja johtanut vaellussiian ahdinkoon. "Nälkä pakottaa vaellussiian kutemaan hyvin pienenä. Kalojen geeneihin on kirjoitettu ohje, että kude heti tai kuole. Jokiin nousee syksyisin kudulle lauttoina vaaksan mittaisia rääpäleitä, jotka kuhisevat kalaloisia", Teuvo Niva kertoo. Isorysä hoiti ennen vesiä Lokan kalastajat ottivat 1989 käyttöön ensimmäisen neljämetrisen isorysän, joka yleistyi 1990-luvun alussa. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä altaille myönnettiin 50 isorysälupaa. Erkki Pyhäjärven mukaan trooli ja viisi isorysää tuottivat reissulta 500-800 kiloa kalaa. "Siian ja hauen lisäksi nousi särkeä ja muuta taloudellisesti vähempiarvoista kalaa, mikä puhdisti vesiä. Loukku- eli avoperärysäpyynti loppui 1994. Sitä ei kielletty vaan kalastajat lopettivat omasta halustaan. Se vähensi työmäärää, koska verkolla pystyi valikoimaan saaliin kokoa myöten." Kalaston rakenne alkoi vinoutua, kun särki sai lisääntyä ja ottaa käyttöön vesistön ravintoresurssit. Joissakin paikoissa ongelma yritetään nyt ratkaista kieltämällä kalastus tykkänään. Tutkija Teuvo Nivan mielestä siinä ei ole järjen hiventäkään. Pitäisi päinvastoin tehostaa kalastusta. "Perinteinen hoitokalastus ei kuitenkaan onnistu, koska tekojärvet ovat tavattoman suuria. Hoitokalastus maksaa liikaa ja ammattikalastajat tuskin jaksavat odottaa parempia aikoja." "Petokalojen lisääminenkään ei ratkaise ongelmaa. Erkki Pyhäjärvi ei usko särkiteollisuuteen elinkeinona. Hauki lisääntyy hitaammin kuin särki ja kutu epäonnistuu usein Lokassa. Jokiyhtiö nostaa keväällä vettä ja hauen poikaset jäävät liian syvälle. Hauki ei ole oppinut 40 vuoden aikana yhtiön tavoille, eivätkä istutuksetkaan ole onnistuneet." Kalastusmestari Jukka Korpivuoma on koekalastanut vuosikausia tekoaltailla. Hän pitää tilannetta lähes ylipääsemättömänä. "Päätökset kalastuksen rajoituksista, istutuksista, lajivalinnoista ja kalastustavoista on aina tehty viimeisten tutkimustietojen perusteella. Yhtenä vuonna RKTL:n tutkijat vakuuttivat, etteivät vaellussiika ja särki kilpaile keskenään. Sitten toisena vuonna peledsiika muka söi särjen ravinnon. Ketä uskoa?" Eikä tilannetta helpota, että kaikki suomalaiset kuvittelevat olevansa kalastuksen asiantuntijoita. Yksi syyttää kalastajia, toinen ahneutta, kolmas jokiyhtiötä ja neljäs tutkijoita. Tämä mielipiteiden sekasotku ohjaa myös kunnan poliittisia päättäjiä ja virkamiehiä. Jukka Korpivuoma haluaa palata vanhan kansan tuntemiin periaatteisiin. Hän vetää Sodankylän kunnan hanketta, jossa kalastajat rakentavat isorysiä. Tutkija Teuvo Niva taas miettii, kuinka muuttaa tekoaltaiden kalatuotevalikoimaa niin, että ongelma poistuu. Särjestä uusi vientituote "Jos särjen suhteellinen osuus kalakannasta vähenee, nälkä poistuu viiden, ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Siksi särjen kalastus pitää saada kaupallisesti kannattamaan. Sitä ehkä kannattaa pyydystää, kuivata ja jauhaa lemmikkieläinten ravinnoksi. Kissan kalapurkki maksaa useita euroja ja kalajauhoa tarvitaan kalankasvatuslaitoksissa. Voisi myös ajatella biokaasua", Teuvo Niva pohtii. Pyhäjärvi ja Korpivuoma eivät usko särjen taikaan. Talvisin särki olisi helppo ja halpa kuivata kapakalan ja kuivalihan tapaan mutta sitä ei saa kiinni millään pyydyksellä. Kesällä kutuaikaan särkeä saa taas niin paljon, että pyydykset repeävät, mutta silloin sen pakastaminen maksaa.

Palaa - Lapin luonto

Palaa alkuun