|
Ammattitaidottomuus
estää matkailun kehittämisen Kemijärvellä
Suomalaiset
eivät hätkähdä, vaikka joku tekee isonkin
rikoksen. Mutta siitä he hermostuvat, jos joku uskaltaa lausua
sen ääneen. ”Mokomakin roisto ja oman pesän
likaaja.” Tämä psykologia pätee Kemijärvellä.
Kaupunki
tuhlaa rahaa matkailun kehittämiseen, pyörittää
lukuisia projekteja ja elinkeino-osastolla on vuosikymmeniä
istunut kokopäivätoiminen matkailusihteeri. Silti
Kemijärven matkailu menee päin persettä, jos matkailua
edes on olemassa. Teenkö rikoksen, jos sanon ääneen,
mitä ajattelen yhteisten varojen tuhlaamisesta,
harrastelijamaisuudesta ja suojatyöpaikoista?
Matkailu
ei ole suurteollisuutta
Kunnalliset
elinkeinokehittäjät ymmärtävät matkailun
rakentamisena, mikä edellyttää yhteiskunnan tukea,
miljoonainvestointeja, ympäristön mylläämistä
ja muuta tosimiehistä puuhastelua Kun sitten kohde valmistuu ja
maljoja nostetaan, päättäjä menettää
mielenkiinnon projektiin ja alkaa miettiä uusia teollisia investointeja.
Vaikka
hanke markkinoidaan matkailuna, tosiasiassa matkailu ei vielä
alkanutkaan. Esimerkiksi Suomun lentomäki on tyypillinen
miehinen rakennushanke, mahtipontinen fallossymboli keskellä
tunturin lakea. Virkamiehet ovat tähän mennessä
esitelleet rakennuspiirustuksia ja tuulilaskelmia mutta kukaan ei ole
vakavissaan pohtinut, kuinka kohde saadaan tuottamaan rahaa
ympäri vuoden.
Hjallis
Harkimo sanoikin taannoin, että Suomun hankkeesta puuttuu
liikeidea. Hyppyrimäki on yhtä vetovoimainen kuin
ydinvoimala, tekoallas tai voimalaitosränni. Sitä on mukava
näyttää tasavallan päättäjille,
valtiovieraille ja toisten kuntien virkamiehille. Mutta matkailijoita
se tuskin vetää. Parin kansainvälisen kilpailun
jälkeen alkuinnostus hiipuu ja media alkaa pohtia, miten
Kemijärvi selviää urheilukeskuksen kiinteistä kuluista.
Matkailua
ei voi kehittää kuten rakennusteollisuutta. Matkailu on
ensisijaisesti vieraanvaraisuuden ja palvelujen taloutta, jossa
kysyntä luodaan mielikuvilla. Tällä hetkellä
Lapin matkailun tärkein positiivinen mielikuva on koskematon ja
hiljainen erämaa. Lapin matkailu on ollut koko historiansa ajan
pääasiassa luontomatkailua ja menestyvät kohteet
sijaitsevat kansallispuistojen lähellä. Siksi
kehittyvän kohteen kannattaa investoida palveluihin ja
luontoelämyksiin, jotka erottuvat edukseen muiden keskusten tarjonnasta.
Levillä
lentomäki saattaisi onnistua. Siellä matkailu ei hyydy
heti kilpailun jälkeen, koska Kittilässä on tavattoman
monipuolinen palvelutarjonta ja satoja pienyrityksiä, jotka
saavat rahan kiertämään aluetaloudessa.
Matkailukeskuksen menestys perustuukin ennen kaikkea
pienyrittäjyyteen, jota kunnalliset elinkeinokehittäjät
eivät arvosta. Maailman matkailuyrityksistä peräti 90
prosenttia on mikro- ja pk-yrityksiä. Valtaosa Lapin
matkailuyrityksistä työllistää vain pari-kolme
henkeä mutta silti suurin osa matkailuväestä
työskentelee juuri niissä.
Sitä
paitsi pienyrittäjyys tukee aluetaloutta paremmin kuin muutama
keikkuva tehdas. Pienyritys on yleensä perheyritys, joka
työllistää sesonkeina perheenjäsenten lisäksi
pari kolme paikallista. Koko toiminta perustuu ystävyyteen ja
luottamukseen, jossa kukaan ei halua menettää kasvojaan.
Pieni perheyritys ei karkaa Kiinaan. Perheyritys tarjoaa
yksilöllisemmän palvelun kuin ylikansallinen rosso.
Perheyrityksen väki tuntee paikalliskulttuurin paremmin kuin
tunturihotellin kausityöntekijä. Pienen yrityksen
henkilökunta asuu paikkakunnalla ja maksaa verot kuntaan.
Vaikka
Kemijärvi on parinkymmenen vuoden aikana kokenut kuusi
teollista katastrofia, kunnan päättäjät luottavat
yhä matkailussa suuriin yrityksiin ja teollistamisstrategiaan.
He hokevat Lapin Kansan sivuilla, että Lapin matkailua ei voi
viedä Kiinaan. Siinä he ovat täysin
väärässä. Valtaosa Lapin matkailusta voidaan
viedä yhtä helposti pois kuin Salcomp ja Stora Enso.
Ylikansallinen ja juureton matkailu on herkkä
suhdannevaihteluille, muotioikuille ja trendeille. Tunturihotellit ja
pitseriat eivät pidättele pääomia, kun tuuli kääntyy.
Menetettyjä
mahdollisuuksia
Ymmärrän
erittäin hyvin, miksi kunnalliset viranhaltijat
pitävät matkailua rakennustekniikkana ja investointina.
Matkailuhan edellyttää monia taitoja. Pitää osata
liiketaloutta, ymmärtää yhteiskunnallisia
ilmiöitä, tuntea kulttuuria, historiaa ja kansantapoja,
osata keskustella, neuvotella, markkinoida ja tiedottaa. Sanalla
sanoen matkailun ammattilaisella ja ennen kaikkea elinkeinojen
kehittäjällä pitää olla sosiaalista ja
kulttuurista pääomaa. Kohtuuttomia vaatimuksia ihmiselle,
joka ei tule toimeen edes tärkeimpien kumppaneidensa eli
yrittäjien kanssa.
Kemijärven
matkailuvirkamiehet keskittyvät suuriin teollisiin
investointeihin samaan aikaan, kun koko maan media tekee historian
suurinta Kemijärvi-kampanjaa. Ensin Salcompin katastrofi toi
suomalaisten sympatiat kemijärveläisten puolelle.
Junakapinalliset osoittivat, että kemijärveläiset
osaavat taistella. Taivaan tulet näytti Suomelle, kuinka
hienossa paikassa lappilaiset asuvat. Lopuksi massaliike muistutti
poliittiselle eliitille, miten hiipuvaa saattaa mainen menestys olla.
Mikään
paikkakunta ei ole saanut niin loistavaa markkinointitukea kuin
Kemijärvi. Miksi sitä ei ole osattu
hyödyntää? Vastaus piilee kaupungin imagossa.
Kemijärvi on puun ja veden kaupunki. Vesi tarkoittaa
säännöstelyallasta ja puu sellua. Ne sopivat huonosti
matkailuimagoksi, eivätkä kuulosta kovin vetovoimaisilta.
Valitettavan moni pitääkin Kemijärveä puu- ja
vesipäiden kaupunkina.
Ps.
taisin liata oman pesäni. Tein sen kuitenkin hyvällä omallatunnolla. |
