Etusivu - Esittely ja yhteystiedot - Kirjat - Journalistinen tuotanto - Vanha Lappi -Medialanssi -  Palvelut - Lapin matkailu - Lapin luonto - Vuotoksen kansallispuisto - Politiikka - Arkisto - plogi   Hanhet muuttivat ensimmäisessä luokassa Teksti ja kuvat Tapani Niemi Kaksi metsähanhen poikasta asusteli kesän 2005 Oravan lomakylän pihalla Pelkosenniemellä. Talvi kopisteli nurkkia mutta linnut elivät luottavaisina kuin lapset eivätkä reagoineet taivaalla liitäviin lajitovereihin eivätkä niiden kutsuhuutoon. Yrittäjä päätti järjestää lapsukaisille syysmuuton eläintarhaan ja keväällä opiskelupaikan Vuotoksen suokorkeakouluun. Hanhiperhe taapersi tien yli Pyhäjärven kylällä aivan lähellä Pyhätunturia. Muuan kesävieras pysäytti auton niiden eteen. Hanhiemo säikähti ja lehahti lentoon. Kaksi poikasta lähti seuraaman auton perässä mökille ja asettuivat taloksi tai pihaksi. Ne yöpyivät koko kesän auton vieressä, etsivät kai turvaa peltiemosta. ”Asiakkaat syöttivät pullaa ja leipää linnuille mutta ne eivät huolineet, koska olivat luomulintuja, hyvätapaisempia kuin nykyajan lapset. Näytin niille kuinka syödään pensaasta vadelmia. Muuta en antanut, etteivät ne kesyynny liikaa”, yrittäjä Pekka Orava kertoo. Hanhille kävi tuuri löytää turvallinen päivähoitopaikka, sillä yritys painottaa luontoarvoja, luonnossa liikkumista, hiljaisuutta ja paikallista ruokaa. Hilkka Orava kertoo, että eräänä aamuna lintuja ei näkynyt missään. Pekka etsi tuntikaupalla niitä pitkin Pyhäjärven rantaa, kunnes linnut liitivät taivaalta pihalle ja Pekka palasi pirttiin leveästi hymyillen. ”Luontokappaleisiin näköjään kiintyy samalla tavalla kuten lapsiin tai lemmikkeihin, kun niitten touhuja seuraa kesän.” Syksyllä matkailuyrittäjät huolestuivat talven merkeistä ja kyselivät lehdissä ja radiossa, kuka tarjoaa talviasunnon kodittomille hanhilapsille. Ne eivät selviä talven yli, koska lomakylässä ei ole lämmintä navettaa. Tuskin ne selviävät enää luonnossakaan, vaikka lähtisivät muuttomatkalle. Ikimuistoinen syysmuutto Paikallinen lintumies Pirkka Aalto toi Pyhälle pari lintuhaavia. Linnut söivät ruohoa muutaman metrin päässä mutta hermostuivat nähdessään vaanivat miehet. Ne turvautuivat valokuvaajan jalkoihin, koska hän ei kiinnittänyt niihin huomiota. Haavimies kiersi kuvaajaa, hanhet säntäsivät juoksuun ja heittäytyivät siivilleen. Ilmeisesti ne pitivät takaa-ajoa vain leikkinä, koska palasivat pihalle takaisin vain muutaman metrin päähän pyydystäjistä. Ne eivät hermostuneet takaa-ajosta kuten villit linnut. Ajojahti jatkui iltaan. Lopulta syyspimeys teki ne varomattomaksi ja miehet saivat ne kiinni, pakkasivat kahteen pahvilaatikkoon ja laittoivat auton takapenkille vierekkäin. Vähän aikaa hanhet rupattelivat keskenään ja nukahtivat. Auto hyrähti käyntiin, jolloin linnut varmistivat kutsuhuudoillaan, seuraako kaveri mukana, aivan samoin kuin oikeassa syysmuutossa. Puolessa matkaa Pirkka arveli, että linnut tarvitsevat raitista ilmaa. Hän avasi ikkunan ja puhkaisi pään mentävän reiän laatikoihin. Linnut nostivat heti päänsä ja aloittivat suuren syysyön konserton aivan kuljettajan niskan takana. Trumpetit törähtelivät pari tuntia vuorotahtia. Kuljettaja totesi, että hänen takapenkillään on istunut meluavia lapsia, kielillä puhuvia ulkomaalaisia ja möyryäviä humalaisia mutta näistä kyytiläisistä lähtee hurjin meteli. ”Pari kertaa syksystä kuulen, että nuori joutsen on jäänyt jäätyvälle järvelle eikä pääse toisten mukaan. Ne selviytyvät useimmiten omin voimin muuttomatkalle. En ole aikaisemmin pyydystänyt lintuja haavilla ja vienyt autolla eläintarhaan, vaikka olen harrastanut lintuja neljännesvuosisadan”, biologi Pirkka Aalto sanoo. Sattuma poiki satoa ja tilanne toistui samana syksynä. Tiibetinhanhi oli lentänyt Kemijärven tehtaalla voimajohtoon ja viettänyt yksinäistä elämää, kun toverit lähtivät muuttomatkalle. Lintua ei meinannut saada kiinni. Se sukelsi erittäin taitavasti, vaikka kuuluukin puolisukeltajiin. ”Tunnin ajojahdin jälkeen lintu hätääntyi rannalle ja sain sen kiinni ja vein myös Ranualle talvehtimaan. Se käyttäytyi levollisesti sylissä mutta laatikossa sähisi kuin karnevaaliraketti. Se hyppi ja pomppi koko matkan, ja vielä muutama päivä eläintarhassa se käyttäytyi aggressiivisesti. Viime syksynä vein toisen raanakon tiibetinhanhen samasta paikasta Ranualle.” Konsertto Nils Holgerssonille Pirkka kantoi laatikot Ranuan eläintarhan lintualtaalle. Eläintenhoitaja Pertti Saarijärvi otti hanhet yksitellen syliin, tutki nopeasti lihakset ja totesi linnut hyväkuntoisiksi. Sitten hän levitti siivet ja leikkasi tottuneesti pitkät siipisulat poikki. Linnut eivät reagoineet mitenkään vaan lähtivät teputtamaan kohti vettä. Muut linnut soutivat vastaan ja aloittivat yökonserton. ”On aina iloinen tapahtuma, kun meille tulee uusia lintuja. Kaikkia tervehditään äänekkäästi”, Saarijärvi kertoo. Laulujoutsenten, kanadan-, punakaula-, lumi- ja valkoposkihanhien joukosta erottui kaksi metsähanhea. Ne uivat tulijoiden luo ja alkoivat rupatella kuulumisia kuin vanhat tuttavat.  Vartin kuluttua siipirikko naarashanhi ui edellä ja Pyhän adoptiolapset perässä. Orvot hanhilapset löysivät tarhasta emon, joka suojeli niitä talvella jopa lintujen hoitajilta. He eivät päässeet poikasia lähelle. Tarhassa talvehti myös koirashanhi, joka ei juuri muista välittänyt, viihtyi syrjässä, istuskeli jään reunalla ja mietiskeli. Jos joutsenet uhkasivat pieniä hanhia, se liittyi puolustamaan lajitovereitaan. ”Linnut parveutuvat ennen muuttomatkaa mutta pesimäaikana parvi hajoaa ja linnut etsiytyvät pesäpaikoilleen. Se selittää osan hanhien käytöksestä mutta vanhanpoika kummeksuttaa minua. Ehkä linnut ovat yksilöitä tai sukupolvien kuilu vaikuttaa niihin, koska vanhat parrat vieroksuvat nuoria”, Pirkka Aalto kertoo. Lapin paikallismedia kiinnostui omituisesta muuttomatkasta ja risti hanhet Nils Holgersonin eli Peukaloisen mukaan. Pyhäjärven koirashanhi sai nimen Niilo eli Nils, naaras Martin mukaan Martta ja tietysti keinoemoa sanottiin Akaksi. Aapasoille Vuotoksen suokorkeakouluun ”Hanhet sopeutuivat päivähoitoon ja talvi meni hyvin. Maaliskuulla parvi alkoi liikehtiä. Joutsenet hakkasivat siivillä ja ajoivat toisia takaa. Koska joutsenet eivät pidä hanhista, päästimme aikuiset joutsenet muuttomatkalle maaliskuun lopulla. Se rauhoitti lintutalon ja Pyhän hanhista ei tullut tarhakiusattuja”, Saarijärvi sanoo. Toukokuussa 2006 Martta ja Niilo siirrettiin Pelkosenniemen Kokonaavalle, jossa Pirkka Aalto ja pelkosenniemeläinen lintumies Pekka Nyman laittoivat hanhille renkaiden lisäksi vielä kaularenkaat, jotta ornitologit tunnistavat linnut kaukaa ja metsästäjät jättävät rauhaan. Hanhet nokkivat renkaita tovin mutta kiinnostuivat keväisestä jänkäheinästä ja karpaloista. Hanhet oppivat etsimään ruokaa omin päin lapsuuden maisemissa eivätkä onneksi kerjänneet ihmiseltä. Saarijärvi uskoo, että linnut villiintyivät täysin, jos löysivät lajitovereiden lauman suokorkeakoulussa. Hanhien varoitusäänet ja säikkyreaktiot tarttuvat sosiaaliseen lajiin, ja Pyhän hanhet eivät palaa koskaan kotitalon pihaan kuten Peukaloisen, Nils Holgerssonin, sadussa kävi. Kokonaapa kuuluu Lapin parhaimpiin lintusoihin, johon kaksi lintua sulautuu nopeasti, mikäli selvisivät ensimmäisistä vaaran päivistä. Pelkosenniemeläiset eivät nähneet lintuja sen koommin eikä rengastustoimistoon ole saatu toistaiseksi niistä muuttohavaintoja.

Palaa - Lapin luonto

Palaa alkuun